Ihanaisia pastakastikkeita

Blogi ehti hiljetä kovasti syksyn kiireiden takia, mutta nyt on loma ja (toivottavasti) vähän enemmän aikaa kokkailla ja kirjoittaa. Tänään laitoin vanhuksille ja ei-enää-ihan-niin-pienelle velipojalleni pastaa ja sen kaveriksi paria erilaista kastiketta, jotka onnistuivat mielestäni aika hyvin. Ensimmäinen on vanha luottoresepti, jonka olen alunperin löytänyt Protu-lehdessä ilmestyneestä Kettu-sarjakuvasta:

Timjamilla maustettu herkkusienikastike (2 annosta)

1 keskikokoinen sipuli

1 rasiallinen tuoreita herkkusieniä

2 dl ruokakermaa

suolaa

mustapippuria

timjamia

Pese herkkusienet. Hienonna sipuli kuutioiksi ja leikkaa herkkusienet reiluiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla keskilämmöllä ja kuullota sipuleita hetken. Lisää herkkusienet ja paista niitä, kunnes ne alkavat tuottaa höyryä ja lötkistyä. Heitä päälle ripaus suolaa, mustapippuria ja reilusti timjamia, sekoittele ja lisää kerma. Laita levy miedolle lämmölle ja anna kastikkeen tekeytyä pari minuuttia, kunnes kerma on "harmaantunut" (eli saanut herkkusienistä väriä). Sekoittele välillä ja maista lopuksi, onko suolaa sopivasti. Minä syön tätä mieluiten nauhapastan kanssa. Loppukastike menee yleensä samana iltana vaalean leivän päällä, mutta oikeasti tästä määrästä pitäisi tulla sopiva annos kahdelle ruokailijalle.

Tämä toinen resepti syntyi Muun sunnuntaina kokkaaman pastakastikkeen ja meidän perheen vakiolohipastakastikkeen fuusiona:

Sitruunainen lohikastike

kylmäsavulohta

1/2 sitruunan kuori

voita

vehnäjauhoja

maitoa

2 dl ruokakermaa

mustapippuria

Pilko kylmäsavulohi pienehköiksi kuutioiksi ja raasta sitruunan kuori. (Sitruuna kannattaa pestä hyvin ennen kuoren raastamista, jotta kaikki kemikaalit eivät ole ruuassa!) Kuumenna voita pannulla tai kasarissa ja ripsauta vehnäjauhoja siihen hetkeksi turpoamaan. Lisää maitoa pieni liru kerrallaan ja sekoita kastiketta samalla voimakkaasti. Kun olet saanut jauhot ja maidon tasaiseksi mössöksi, voit lisätä maitoa hieman reilummalla kädellä, sekoittaa ja odottaa kastikkeen kuplimista. Lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen, ja sen jälkeen kylmäsavulohikuutiot sekä sitruunankuoriraaste. Sekoita, lisää mustapippuria ja anna hautua hetki miedolla lämmöllä. Tämänkin kaveriksi keitin tänään nauhapastaa.

Näissä molemmissa kastikkeissa yhdistyy parhaimmillaan kerman lempeys ja kaksi toisiaan täydentävää erilaista makua: ensimmäisessä herkkusieni ja timjami, toisessa lohi ja sitruuna. Keep it simple, stupid -reseptejä, jotka kuitenkin toimivat. :)

Porkkanainkiväärikeitto

Ruuanlaittoinnostus vaihtelee viikosta toiseen. Välillä huomaa miettivänsä joka välissä, mitä ruokaa laittaisi seuraavaksi, mitä kaupasta ostaisi ja milloin parhaiten ehtisi kokkailemaan. Uusia ideoita pursuaa ja reseptejä tutkiskellaan. Välillä on taas sellaista kuin näinä parina viime viikkona. Ruokaa ei ehkä ehdi laittamaan, eikä tee mieli huhkia keittiössä ja jos jonakin päivänä sattuu hellan eteen erehtymään, lautaselta löytyy lähinnä vanhoja tuttuja vakioruokia. Tai sitten nuudeleita ja pakastevihanneksia. Ei siis oikein mitään blogiin kirjoittamisen arvoista.

Tänään kuitenkin innostuin muistelemaan pari vuotta sitten netistä löytämääni reseptiä. Tämä sosekeitto sopii oikein hyvin tällaisiin kuulaan raikkaisiin syyspäiviin.

Porkkanainkiväärikeitto (3–4 annosta)

8 porkkanaa

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

reilu pala tuoretta inkivääriä

voita

1 kasvisliemikuutio

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

kuivattua persiljaa

Kuori ja paloittele porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet sekä inkiväärinpala. Kuumenna kattilassa reilusti voita ja paista ensin sipulia hetki niin, että se pehmenee. Lisää sitten porkkananpalat vähitellen ja lopuksi valkosipuli ja inkivääri. Kiehauta vettä ja lisää sitä kattilaan niin, että kasvikset peittyvät. Heitä sekaan kasvisliemikuutio sekä sokeri. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää mustapippuri ja persilja. Soseuta ja tarkista maku. Keitto on parhaimmillaan, kun se tarjotaan tuoreiden sämpylöiden kera.

Operaatio punajuuri

Kaikki alkoi siitä, kun ostin puolikkaan punakaalin.

Tai ei, oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun luin Michael Pollanin kirjan Oikean ruoan puolesta ja päätin sen innoittamana ottaa haasteen vastaan: aion opetella käyttämään ruuanlaitossa yhtä uutta lajia kuukaudessa. Laji voi olla kasvis, hedelmä, juures, viljakasvi, palkokasvi tai vaikka kala; oikeastaan ihan mikä tahansa ruokavaliooni sopiva syötävä, jonka voi sanoa olevan oma lajinsa luonnossa. Pisteitä ei siis saa siitä, että opettelee laittamaan soijasuikaleita, kun on tähän asti käyttänyt lähinnä soijarouhetta. Lajin ei tarvitse olla jotain, mitä en ole koskaan aiemmin syönyt: riittää, etten juuri koskaan osta sitä itselleni kotiin laitettavaksi. Haasteprojektini motiiveista kerron myöhemmin (jos teitä kiinnostaa!), kunhan sisäinen keittiöfilosofini taas herää.

Syyskuun haasteena piti olla punakaali, tuo sesonkiin sopiva kaunotar, jota olen nauttinut lähinnä ruokaloiden raastepöydässä. Viime viikolla ostin puolikkaan punakaalin, laitoin sitä tofuwokkiin ja aloin etsiä keittoja, joissa olisi raaka-aineena loput hankkimastani punakaalista. Tulos: borssissahan sitä punakaalia tietenkin on. Kipin kapin siis kauppaan ostamaan muita aineksia. Ilman punajuurtahan borssikeittoa ei voi tehdä, mutta arvatkaapa vaan, onko tavallisessa marketissa punajuuria irtomyynnissä? Ei ole. Raahasin kotiin kilon säkin punajuuria ja käytettyäni niistä kolme tai neljä borssiin, aloin etsiä uusia reseptejä. En ole etikkasäilykkeiden suuri ystävä, joten säilöminen ei ollut vaihtoehto. Mutta onneksi on syksy ja lehdet pursuavat juuresreseptejä. Yhteishyvän ruokalehdestä sitten löysin seuraavan reseptin. Ohje on muunnettu kahdelle hengelle sopivaksi (tai siis minulle torstain ja lauantain ruuaksi ;)).

Punajuurivuohenjuustokastike pastalle

5 pienehköä punajuurta

2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

oliiviöljyä

1,5 dl kasvislientä

mustapippuria

75 g pehmeää vuohenjuustoa (siis sellaista levitemäistä)

Kuori ja raasta punajuuret. (Kääri ensin hihat, pue essu ja suojaa keittiön pinnat: tämä on sotkuista puuhaa!). Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli öljyssä ja lisää valkosipuli sekä punajuuriraaste. Sekoittele hetkinen ja lisää kasvisliemi ja mustapippuri. Anna kiehua hiljaa poristen n. 20 min. (Tässä vaiheessa ehtii hyvin keittää pastan ja kattaa pöydän.) Sekoita vuohenjuusto joukkoon iloiseen ja tarkista vielä lopuksi, onko kastike sopivan suolaista.

Minusta tämä vei kielen mennessään, vaikka olikin aika vinkeän väristä. Hieman jäähtyneenä maku vielä syveni, joten tätä ei tarvitse arastella jättää seuraavalle päivälle. Eihän sitä aina jaksa ja ehdi kokata! Nyt jäljellä on vielä vajaa puoli kiloa punajuuria, mutta onneksi löysin internetin ihmeellisestä maailmasta vege-lindströmin pihvien reseptin. Enpä olisi tullut tuotakaan ajatelleeksi.

Keittiökokeiluja eli mitä kaapin perältä tänään löytyi...

Tuli taas aika toteuttaa kokeilun himoani. Nämä kokeellisen keittiön päivät voivat päättyä hyvin: ruoka on hyvää, kaapin perälle jääneet ainekset saavat uuden elämän ja reseptikirja täytettä. Yhtä hyvin tuloksena voi olla paha mieli, uusi reissu ruokakauppaan (pakastepizzaa illaksi!) ja jääkaapin perälle homehtuva pakasterasia ylijäänyttä ruokaa (eihän opiskelija ruokaa pois voi heittää).

Tänään keittiökokeiluni päättyi jonnekin edellämainittujen esimerkkien välimaastoon. Tein kikhernetahnaa eli jonkinnäköistä hummusta ja paahdettuja kasviksia. Tahnasta tuli hyvää, vaikka jouduinkin vähän soveltamaan löytämääni ohjetta, mutta ne kasvikset! Mikä vielä voi paahdetuissa kasviksissa mennä pieleen?

1. Itse kasvikset. Ei, kesäkurpitsa ei oikein sovi paahdettavaksi. Siitä tulee vetistä ja mautonta. Porkkana ja sipuli toimivat, mutta kesäkurpitsaa en enää uuniin laita. (Ellei se mene pataan.)
2. Maustaminen. Öljyn ja mausteiden heittäminen kasvislohkojen päälle minuutti ennen uuniin työntämistä ei riitä. Varsinkaan, jos suola unohtuu.
3. Uunin lämpötila. Pelkäsin porkkanoiden kärähtävän mustiksi ja jäävän sisältä raaoiksi, joten lämmitin uunin vain 200 asteeseen. Tulos: öljyisiä lötköjä, jotka olivat kyllä kypsiä, mutta se rakenne... Ensi kerralla 225 C!

Mutta hummus oli hyvää. Siispä alla ohje siihen versioon, jonka tänään tein (alkuperäinen löytyy täältä).

Kikhernetahna eli hummus

1 tlk kikherneitä (n. 400g)

1 valkosipulinkynsi

1 tl juustokuminaa

1/2 tl paprikajauhetta

mustapippuria

3/4 dl vettä

n. 1 dl oliiviöljyä

Sekoita tehosekoittimessa huuhdellut ja valutetut kikherneet, valkosipuli, mausteet ja vesi. (Onko sauvasekoitin sama kuin tehosekoitin? Minä tein tahnan sauvasekoittimella ja sillä oli varsinkin aluksi vaikeuksia soseuttaa tahmaisia kikherneitä). Lisää öljyä vähitellen sekoittimen pyöriessä, kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja tahna on sileää. Tuloksena on reilu 3 dl tahnaa.

Netissä neuvotaan nauttimaan hummusta vaalean leivän ja mustien oliivien kanssa. Minä suunnittelen korianteripuskan lopun hyödyntämistä. Saa nähdä, mihin tuo lopputahna taipuu. :)

Edit 1.9.: Tuore korianteri sai hummuksen  nousemaan aivan uusiin sfääreihin! Joten ellet inhoa korianteria, suosittelen lisäämään sitä ylläolevaan reseptiin.

Gallo pinto, ay caramba!

Kuten pico gallo, gallo pintokin on löytänyt tiensä reseptikirjaani costaricalaisen ystäväni kautta. Kyseessä on riisistä ja mustista pavuista tehty "risotto". Costa Ricassa gallo pintoa syödään tyypillisesti aamupalalla, usein paistetun kananmunan kanssa. Olen kyllä tottunut tuhteihin aamupaloihin ja itseasiassa pidänkin niistä, mutta sitä perheenäitiä täytyy kunnioittaa, joka aamuvarhaisella jaksaa alkaa tätä keittämään! 

Ruuan nimi tarkoittaa kirjavaa kukkoa ja johtuu kuulemma siitä, että ruuan mustavalkopilkullinen väritys muistuttaa tietyn kukkolajin höyhenpukua. Tämä minun versioni on alkuperäisestä hieman helpotettu versio (käytän GoGreenin valmiiksi keitettyjä mustia papuja), mutta siitä seuraa myös se, että gallo pintoni jää huomattavasti aitoa kalvakammaksi. (Alkuperäisessä riisi keitetään papujen keitinvedessä, joka on mustaa.) Hyvältä tämäkin maistuu ja täyttää varmasti!

Gallo pinto

1 sipuli

1 punainen paprika

1-2 valkosipulin kynttä

3 dl riisiä

1 tlk mustia papuja (380 g)

suolaa

mustapippuria

(tuoretta korianteria)

Hienonna sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi ja murskaa valkosipuli. Keitä reilu 6 dl vettä valmiiksi odottamaan. Laita öljyä pannulle kuumenemaan ja valuta pavut lävikössä. Paista sipulia ja paprikaa ensin hetki ja lisää sitten valkosipuli. Kaada riisi pannulle ja sekoittele sitä sipulin, paprikan ja valkosipulin kanssa. Riisiä paistetaan hetki niin, että jyvistä tulee läpikuultavia. Älä kuitenkaan unohda sekoittaa, koska muuten jyväset palavat pannuusi kiinni! Lisää kiehuvaa vettä niin, että riisi peittyy kunnolla (n. 6 dl). Sekoita, peitä kannella ja laske lieden lämpötilaa niin, että gallo pinto poreilee hiljaa. Sekoittele välillä. Kun vesi on imeytynyt riisiin ja riisi on kypsää, lisää mustat pavut ja sekoita kunnolla. Mausta suolalla, mustapippurilla (ja tuoreella korianterilla). Gallo pinton seurana nautin yleensä paistettua kananmunaa, pico de galloa tai ihan vain hyvää, tuoretta leipää.

Pico de gallo

Olen kesän aikana tehnyt tätä herkkua pariin otteeseen, ja täytyy kyllä sanoa, että raikkaampaa lisäkettä saa hakea. Ohjeen olen saanut costaricalaiselta ystävältäni, jonka reseptejä saatte lukea jatkossakin! Alla olevalla reseptillä tulee n. murokulhollinen "soossia", joten jos aiot tarjota tätä suuremmalle seurueelle, suosittelen ainakin kaksinkertaista määrää aineksia.

Pico de gallo

1 pieni sipuli

1/2 punainen paprika

1 1/2 tomaattia

puolikkaan limen mehu

tuoretta korianteria

1 tl ketsuppia

ripaus suolaa

Hienonna sipuli, paprika ja tomaatti aivan pikkiriikkisiksi kuutioiksi. Silppua korianteri (onnistuu helpoimmin, kun tunget yrttiä juomalasiin ja silppuat sen saksilla). Sekoita sipuli-, paprika- ja tomaattikuutiot sekä korianterisilppu kulhossa. Purista päälle puolikkaan limen mehu ja sekoita. Lisää ketsuppi ja suola. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pico de gallo maistuu lisäkkeenä esimerkiksi tortillojen tai tacojen kaverina, tai toisen costaricalaisen perinneruuan, gallo pinton kanssa. Itse joudun välttelemään raakaa sipulia (närästystä nääs), mutta tässä ruuassa sipuli tavallaan "kypsyy" tomaatin ja limen happojen ansiosta eikä maistu ollenkaan vahvalta. Lisää tujakkuutta tähän voisi saada lisäämällä tuoretta chiliä. Kertokaa, jos päätätte kokeilla!

Tortilla española = tortilla de patatas

Yleisön pyynnöstä klassikkoresepti vaikkapa piknik-korin täytteeksi. Tortillaa tehdessäni ainesten määrä vaihtelee paistinpannun koon suhteen. Alla oleva resepti soveltuu halkaisijaltaan 15-20 cm:n kokoiselle pannulle. Mitä pienempi pannu, sitä paksumpi ja mehevämpi tortilla. Ohut tortilla palaa helposti ja jää kuivakaksi, joten perunan ja kananmunien kanssa ei kannata pihistellä!

Espanjalainen perunatortilla

6 kananmunaa

4-6 perunaa

1 pienehkö sipuli

rrrrreilusti oliiviöljyä

ripaus suolaa

Pilko sipuli ja leikkaa perunat alle 5 mm:n paksuiksi siivuiksi. Leikkaa siivut vielä puoliksi tai neljään osaan. Kaada oliiviöljyä kunnon kerros pannulle. Öljyn kanssa ei voi tässä vaiheessa liioitella, koska jos öljyä on liian vähän, osa perunoista palaa ja osa jää raaoiksi. Tortillaperunat pitää melkein uppopaistaa öljyssä. Kuumenna öljy keskilämpöiseksi niin, että sipuli alkaa vähän sihistä pannulla. Paista peruna- ja sipulikuutiot melko miedolla lämmöllä. Raa'at perunat kaipaavat kypsyäkseen ennemmin aikaa kuin kovia lämpötiloja. Kääntele perunoita pannulla välillä, jotta ne paistuvat tasaisesti. Perunat ovat valmiita, kun ne ovat kullankeltaisia päältä ja pehmoisia sisältä.

Perunoiden kypsymistä odotellessa riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne. Ripottele sekä munille että perunoille hieman suolaa. Kun perunat ovat valmiita, kaada ne pannulta johonkin astiaan jäähtymään hetkeksi. Jos haluat tortillastasi vähärasvaisemman, liian öljyn voi poistaa tässä vaiheessa kaatamalla perunat paksun talouspaperikerroksen päälle. Perunoiden hieman jäähdyttyä kaada ne samaan kulhoon kananmunien kanssa ja sekoittele. Lisää pannulle hieman öljyä, jos se tuntuu sitä tarvitsevan. Kaada kananmuna-peruna-sipuliseos pannulle ja paista miedolla lämmöllä. Parin minuutin paistumisen jälkeen kannattaa kokeilla, irtoaako tortilla pannun pohjasta ja reunoilta. Tämän jälkeen laitan yleensä kannen pannun päälle nopeuttamaan tortillan pinnan hyytymistä. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää pitää levy miedolla lämmöllä, jotta tortilla ei pala: Espanjassa tortilla de patatas ei ole koskaan ruskeaksi käristynyt!

Kun tortilla on suurinpiirtein hyytynyt päältäkin (ainakin niin, ettei kovin montaa perunanpalaa irtoile sen pinnalta), käännä se käyttäen apunasi isoa lautasta tai muuta levyä. Lautasen pitää olla niin iso, että se peittää paistinpannun kokonaan. Kumoa tortilla lautaselle ja liu'uta se takaisin paistinpannulle raaka puoli alaspäin. Paista vielä hetki, kunnes toinenkin puoli on hyytynyt ja tortilla on valmis! Nautitaan lämpimänä tai kylmänä, joten sopii myös eväsretkille tai matkoille mukaan. Kaveriksi tortillalle ehdotan vaaleaa leipää, ehkä nokare ajiolia ja jotain raikasta salaattia.

Ajioli

Nyt olen vihdoinkin tyytyväinen tekemääni ajioliin. Sovelsin J:n antamaa reseptiä hieman pienemmälle määrälle ja tällainen siitä tuli:

Ajioli

1 kananmuna

1 valkosipulinkynsi

3-4 dl oliiviöljyä

1/2 keitetty peruna

ripaus suolaa

Hienonna valkosipulinkynsi oikein pieneksi. Riko kananmuna sauvasekoittimen astian pohjalle ja kaada päälle n. 1 1/2 dl öljyä sekä hienonnettu valkosipuli. Laita sauvasekoitin astian pohjalle niin, että kananmuna jää sen alle. Käynnistä sauvasekoitin hitaalla nopeudella. Kun kananmuna ja öljy alkavat muuttua valkoiseksi majoneesiksi, nosta sauvasekoitinta hitaasti ylöspäin niin, että kaikki öljy sekoittuu majoneesiin. Lisää ripaus suolaa ja öljyä ohuena nauhana sauvasekoitinta samalla käyttäen. Kun majoneesi alkaa vaikuttaa selkeästi ohuemmalta, voit lisätä hieman keitettyä perunaa. Perunalla on helppo jatkaa majoneesia ja samalla se pehmentää makua.

Kun olet tyytyväinen majoneesin koostumukseen, laita se jäähtymään jääkaappiin. Tarjoile vaikkapa tuoreen vaalean leivän kanssa.

Paluu bloggailuun limepoppareiden kera

Aivan aluksi pitää pahoitella blogin pitkää hiljaisuutta. Olin kolme viikkoa töissä Englannissa, joten kokkailu ja bloggailu jäivät pakostikin olemattomiin. Tarkoitukseni oli kyllä kirjoittaa tänne vielä se aliolin resepti ja ilmoittaa tauosta, mutta jotenkin se lähtötäpinöissä jäi...

Englantilainen ruokakulttuuri ei suuremmin vaikutusta tehnyt, lukuunottamatta lievää hämmennystä marketteja täyttävien valmisruokien, puolivalmisteiden, pakasteiden ja kolmioleipien kirjon edessä. Totisesti, maan ruokakulttuurista saa kattavimman kuvan, kun käy ruokaostoksilla siellä missä paikallisetkin. Totuus ei ole aina kovin imarteleva! (Mietipä vain tavallisen suomalaisen marketin valikoimaa...)

Mutta siis, asiaan. Ennen taukoa lupailin seuraavaksi aliolin/ajiolin reseptiä, mutta haluan vielä kokeilla sitä kerran pienillä muutoksilla ennen kuin kirjoitan sen tänne. Sen sijaan esittelen uutuuden, joka varmasti kiinnostaa tequilan ystäviä:

Voi-limepopcornit

maissinjyviä

rypsiöljyä

voita

suolaa

1/4 - 1/2 limen mehu

Poksauttele maissinjyvät popcorniksi näin: Kaada öljyä vanhaan kattilaan niin, että pohja peittyy reilusti. Laita levy täysille ja heitä yksi maissinjyvä pohjalle testiyksilöksi. Peitä kannella. Kun ensimmäinen maissinjyvä on poksahtanut, lisää maissinjyviä niin, että kattilan pohja peittyy, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että niitä olisi toistensa päällä. Muista peittää kannella ja kuuntele iloista poksahtelua. Kattilaa kannattaa heiluttaa välillä. Kun poksahtelu vähenee, siirrä kattila pois levyltä ja sammuta levy.

Sulata vähän voita mikrossa tai kattilassa. Kaada popcornit kulhoon ja valele voisula niiden päälle. Lisää hitunen suolaa. Sekoittele poppareita, jotta voi ja suola leviävät mahdollisimman tasaisesti. Purista päälle muutama tippa limemehua, sekoittele ja purista muutama tippa lisää. Lime kannattaa lisätä tipoittain, sillä muuten popcornit kostuvat eivätkä ole enää herkullisen rapeita. Suolaa kannattaa lisätä hyvin varovaisesti, sillä limen ansiosta sitä ei tarvitse käyttää niin paljon kuin tavallisissa poppareissa.

Resepti syntyi noin kuukausi sitten erään saunaillan päätteeksi, kun meksikolaisen oluen kanssa nautittua limeä tuli kokeiltua popcornin kanssa. Suosittelen erittäin lämpimästi tätä yhdistelmää.

Illalliselämys ja tarkennus edelliseen reseptiin

Eilen minulla oli ilo nauttia illallista kahden espanjalaisen vaihto-oppilaan, P:n ja J:n, kanssa. J tuli meille laittamaan ruokaa seitsemän aikaan ja pari tuntia siinä menikin rattoisasti, kun auttelin ja seurasin "mestaria" työssä. Tuloksena oli ajiolia, espanjalaista valkosipulimajoneesia sekä iso pannullinen sitä aitoa pisto manchegoa.

Tarkkasilmäinen on saattanutkin jo huomata, että edellisen reseptin nimestä on kadonnut manchego -loppuosa. Tämä muutos taas aiheutti hauskan sanaleikin, jonka hieman, öhöm, häiritsevistä mielleyhtymistä johtuen lisäsin reseptin nimeen tuon tarkentavan määreen, joka kertoo, minkä olennon munaa ruuassa käytetään ainesosana. ;D Mutta asiaan: miksi muutin reseptin nimeä? Eilen ruokaa laittaessa kävi ilmi, että pisto on yleinen ruokalaji lähes kaikissa osissa Espanjaa ja että jokaisella alueella on siitä oma versionsa. Manchalainen pisto on ehkäpä se kuuluisin, ja siinä ainesosina käytetään nimenomaan tomaattia ja paprikaa. Ei siis kesäkurpitsoja tai munakoisoja pisto manchegoon. Siispä oma pikaversioni on vain pelkkä pisto, tai ehkä sille pitäisi antaa nimeksi pisto finlandés. (Ei sillä, että pilkkuja viilaisin, mutta kyllähän sitä pitää puurot ja vellit pitää visusti erillään.)

Suomalais-espanjalainen illallisemme jatkui oikein mukavasti: ruoka oli maittavaa ja seura loistavaa. P saapui paikalle jälkiruokineen ja viineineen osuvasti, kun ruoka oli jo valmista. Itse olin valmistanut aterian suomalaisosion jo etukäteen. Tarjosin äidin reseptillä tehtyä savulohisalaattia, joka kävi kaupaksi oikein hyvin.

Savulohisalaatti by P.P. (4 hengelle)

2 dl riisiä

150-200 g lämminsavulohta

2 suolakurkkua

2-3 tomaattia

jäävuorisalaattia

2 kananmunaa

valkosipulista salaatinkastiketta

muutama tippa limenmehua

(omenaa)

Keitä riisi reilussa vedessä ja jäähdytä. (Tässä menee hyvinkin pari tuntia, joten tätä salaattia ei voi valmistaa viime hetkellä.) Keitä kananmunat ja anna niidenkin jäähtyä. Leikkaa tomaatti ja suolakurkku (sekä omena) pieniksi kuutioiksi. Revi jäävuorisalaatista muutama lehti palasiksi ja hienonna savulohi haarukalla. (Samalla on hyvä varmistaa, ettei salaattiin eksy ruotoja!) Sekoita tomaatti, suolakurkku, (omena), salaatti ja savulohi riisin kanssa varovasti nostellen. Kaada päälle loraus valkosipulista salaatinkastiketta ja sekoita. Purista vielä muutama tippa limeä koko komeuden päälle. Leikkaa kananmunat lohkoiksi ja koristele salaatti asettelemalla lohkot kauniisti vaikkapa ympyräksi.

Salaatti paranee entisestään, jos sen antaa rauhassa maustua jonkin aikaa ennen tarjoilua. Maistuu erityisen hyvältä tuoreen leivän kanssa. Juomaksi suosittelen vettä, olutta tai raikasta valkoviiniä.

Lisään vielä ainakin tuon ajiolin reseptin tänne, kunhan ehdin kokeilla sitä ensin itse omin pikku kätösin. Ehkäpä myös pistokokeilut jatkuvat. :)

Pikainen pisto kananmunalla

Kun inspiraatio tulee, sitä ei voi estää. Silloin on paras olla ruuanlaittovälineet puhtaana ja tarvikkeet kaapissa. Eilisiltana se sitten tuli ja tuloksena oli maukas pikaruoka yhdelle. Jos syöjiä on enemmän, kerro ainesten määrät vain syöjien määrällä.

Pikainen pisto kananmunalla

1 iso tomaatti

n. 8 cm pala kesäkurpitsaa

valkosipulin kynsi

(pieni sipuli)

(vähän punaista paprikaa)

1 kananmuna (suosittelen luomua!)

oreganoa

mustapippuria

suolaa

sokeria

oliiviöljyä

Leikkaa tomaatti ja kesäkurpitsa (sekä sipuli ja paprika) pieniksi paloiksi. Hienonna valkosipuli ja laita oliiviöljy pannulle lämpenemään. Paista aluksi kesäkurpitsaa (sekä sipulia ja paprikaa) pikkuhetki melko kovalla lämmöllä. Lisää sitten valkosipuli ja tomaatti. Käännä levy keskilämmölle ja paista kasviksia välillä sekoitellen. Kun tomaatinpalat ovat menneet mössöksi, lisää ripaus suolaa ja mustapippuria sekä reilusti oreganoa. Pikkuripaus sokeria pehmentää tomaatin happamuutta ja pyöristää makua mukavasti. Tee sörsselin keskelle pieni syvennys ja riko kananmuna siihen. Ripottele aivan pikkiriikkisen suolaa munan päälle ja jätä hautumaan kannen alle. Pienennä lämpötilaa vähitellen. Ruoka on valmis, kun olet tyytyväinen munan olomuotoon. Toisethan tykkäävät kovemmasta kuin toiset! Lisäkkeeksi suosittelen tuoretta vaaleaa leipää, jota voi dipata tomaatissa tai löysässä keltuaisessa.

Sipuli ja paprika ovat ohjeessa suluissa, koska jääkaapissa ei sattunut olemaan niitä, kun tein tätä. Makumielikuvitukseni sanoo kuitenkin, että ne voisivat olla hyvä lisä tähän reseptirunkoon. Vihannesvalikoimaa voi vielä laajentaa ainakin munakoisolla. Mitä enemmän vihanneksia, sen tukevampi ruoka!

En tietenkään voi ottaa kunniaa reseptin keksimisestä itselleni, onhan pisto espanjalaisen ruuan klassikko ja sitä tarjotaan melko usein kananmunan kera. Ensimmäisen kerran taisin lukea ruuasta Vivi-Ann Sjögrenin kirjasta Andalusian karkea suola (2000), ja Espanjassa sitä tuli tietenkin nautittua, kerran jopa oikeasti manchalaisen perheenäidin valmistamana. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kokeilin itse valmistaa pistoa, ja hyväähän siitä tuli! Autenttisuudesta en kyllä anna takeita, kun en katsonut mitään ohjetta tätä laittaessani.

Ensimmäinen resepti - ne perinteiset kaurakeksit

Päätin aloittaa tällä yksinkertaisella reseptillä kahdesta syystä. Ensiksi, kaurakeksit olivat muistaakseni niitä ensimmäisiä leivonnaisia, joita ystäväni M:n kanssa leivoimme pikkutyttöinä ala-asteella. Niillä on jo tietynlainen klassikkostatus. Toiseksi, intialainen host-äitini neuvoi, että aina pitää aloittaa makealla. Intiassahan makeat ruuat eivät ole jälkiruokia, vaan niitä voidaan syödä ennen varsinaista ateriaa tai sen aikana. Maman ohjeiden mukaan kirjoitin Intian reseptikirjaani ensimmäiseksi makean kheerin ohjeen ja niinpä tämäkin blogi saa alkaa makealla reseptillä. Perinteet kunniaan!

Perinteiset kaurakeksit (3-4 pellillistä)

50 g voita

1 kananmuna

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet ensin. Lisää sulatettu voi ja kananmuna ja sekoita. Tee taikinasta pellille (tai ehkä mieluummin leivinpaperin päälle) n. 1 tl kokoisia kökköjä reiluin välimatkoin. Paista 225 C uunin ylätasossa. 

Keksit leviävät ensin ja paistuvat sitten yllättävän nopeasti. Kannattaa olla silmä tarkkana ja patalaput valmiina - minulta palaa yleensä ainakin yksi pellillinen! Paistettuani yhden pellillisen vedän yleensä keksit leivinpaperin päällä tasaiselle alustalle jäähtymään. Näin pääsee valmistelemaan seuraavaa pellillistä nopeammin.

Syön kaurakeksini mieluiten mustan teen sekä jännittävän kirjan tai hyvän ystävän kera. Suosittelen samaa muillekin. Maito, kahvi tai marjamehukin hyväksyttäneen juomaksi.

Hyvä ruoka - parempi mieli

Tätä blogia suunnitellessani aloin pohtia tarkemmin, mitä asioita arvostan ruuassa. Olen varmasti saarnannut näistä asioista läheisilleni (tai no, lähes kelle tahansa, joka tielle osuu) jo pitkään, mutta tänään irrallisista teeseistä kiteytyi kolmen kohdan kriteeristö.Toivon, että nämä kriteerit näkyvät myös tämän blogin resepteissä ja ruokateksteissä. Mutta siis, asiaan!

Mielestäni ruoka voi parhaimmillaan tehdä syöjälleen hyvän mielen kolmella tavalla:

1. Maku. Ihminen kaipaa nautintoja elämäänsä, ja mikäs sen parempi nautinto kuin makunautinto? Käsitän ruuasta nauttimisen melko laajasti: mielestäni siihen kuuluu hyvän maun lisäksi seura, ruuan ulkonäkö ja tuoksu, sekä se, miten eri maut täydentävät toisiaan ateriassa. Ainakin minulle hyvä ateria (erityisesti, jos se on itse tehty) tuo hyvän mielen loppupäiväksi.
2. Terveellisyys. Edellisen kohdan luomaa hyvää mieltä parantaa entisestään tieto siitä, että nautittu ruoka on hyväksi itselle. En kannata ehdottomia dieettejä enkä terveysvaikutteisia erikoistuotteita, mutta pidän tärkeänä ravinnon monipuolisuutta sekä kohtuullisuutta rasvan, sokerin ja suolan käytössä.  Pyrin myös suosimaan ruuanlaitossa vähän prosessoituja elintarvikkeita: mitä multaisempi porkkana, sen parempi.
3. Hyvä omatunto. Jotta ruokanautinto olisi täydellinen, on hyvä tietää, mistä ruoka on tullut. Olen ollut kasvissyöjä 15-vuotiaasta asti ja kotimainen kalastettu (ei siis viljelty!) kala on kuulunut ruokavaliooni viimeiset neljä vuotta. Maitotuotteita ja kananmunia olen syönyt aina. Tosin niissäkin pyrin (opiskelijabudjetin salliessa) suosimaan luomutuotteita. Eläinten hyvinvoinnin lisäksi yritän pitää mielessä myös ruuan ympäristövaikutukset: juusto-kimpaleella on isompi hiilijalanjälki kuin omenalla, ja riisi tulee tänne Suomeen kauempaa kuin esimerkiksi ohra tai peruna.

 Mitä mieltä olet näistä kriteereistä? Mikä on sinulle tärkeää hyvässä ruuassa? Jos jokin edellä esitellyistä kohdista on mielestäsi turha tai haluaisit lisätä listaan jotakin, kerro siitä kommentissasi!