Siis mitä!? Voiko soijasuikaleet maistua hyviltä?

Kyllähän me kasvissyöjät tämä tiedetään: koulu-/yliopisto-/työpaikkaruokalan tädit ovat keksineet, että nuo soijasuikaleethan näyttävät melkein broileri-/sianlihasuikaleilta, laitetaanpa niitä currykastikkeeseen (tai, pahimmassa tapauksessa ruskeaan kastikkeeseen...!) Sitten niitä joutuu nieleskelemään parhaan taitonsa mukaan ja toivomaan, että salaattipöydässä olisi jotain täyttävää. 

Nyt voi unohtaa traumansa ja valmistautua herkkuhetkeen, sillä vuorossa on (säädyttömän pitkän bloggaustauon jälkeen):

Currymarinoituja soijasuikaleita

n. 3 dl soijasuikaleita kuivana

6 dl kasvislientä

3-4 tl currytahnaa (käytän itse mieluiten mietoa, mutta tikka toimii varmasti myös)

1 limen kuori (mehuakin siitä voi puristaa, jos haluaa enemmän limen makua)

1/2–1 tl kuivattua korianteria

n. 2 rkl tuoretta korianterisilppua

ripaus sokeria

4–5 rkl öljyä

tilkka vettä

Keitä soijasuikaleita kasvisliemessä reilu 5 minuuttia. Suikaleitten kiehuessa on näppärää alkaa valmistaa marinadia pieneen kulhoon: raasta limen kuori ja sekoita ainekset. 

Kun se reilu 5 minuuttia kiehumista on kulunut,  kaada kasvisliemi soijasuikaleista ja purista vielä ylimääräinen neste pois. Tässä kannattaa ihan tosissaan puristaa nestettä pois niin paljon kuin vain irti saa – kuivat suikaleet imevät enemmän marinadia! Marinointiaika puolesta tunnista yön yli, mitä pidempään annat maustua, sen namimpia suikaleista tulee. Yritä olla napostelematta marinoinnin aikana!

Kun tulee ruuanvalmistuksen aika, paista suikaleet pannulla kevyesti öljyssä esim. kasvisten, kookosmaidon, kerman tms. kivan kera. Minä hyödynsin tänään tuoreita kotimaisia vihanneksia: kevätsipuleita, porkkanoita ja kukkakaalia. Maissitölkin jämätkin päätyivät sekaan kaappia täyttämästä. Tarjoa riisin, nuudelin tai vaikka ohrahelmien kera.

Marinadi on saanut inspiraationsa Chocochilin reseptistä. (Hieno blogi muuten, kannattaa tutustua.) Soijasuikaleiden keittäminen ja marinoiminen saattaa tuntua työläältä, mutta taakkaa helpottaa se, että samalla voi valmistaa isomman satsin, jota voi sitten käyttää erilaisissa ruuissa. Toivottavasti maistuu!

Flunssanhoitoa costaricalaisittain

Joululoma loppui virallisesti viikko sitten ja niinhän siinä kävi, että tiukka opiskelutahti ja kehnot yöunet veivät bloggaajan sängyn pohjalle viikonlopuksi. Onneksi on costaricalaisen ystäväni L:n antama resepti maukkaaseen flunssalääkkeeseen! Toimii erityisesti nuhan ja kurkkukivun kanssa.

Costaricalainen flunssajuoma (1 mukillinen)

2 dl vettä

reilu pala tuoretta inkivääriä

1/2 lime

pari ruokalusikallista hunajaa

Kuori ja viipaloi inkivääri ja keitä sitä 2 dl:ssa vettä 5–10 min. Anna porista jälkilämmöllä, kun puristat sekaan puolikkaan limen mehun. Lisää lopuksi reilusti hunajaa. Flunssajuoma nautitaan kuumana niin, että se valuu hitaasti kipeästä kurkusta alas. Tehokkaimmillaan juoma on, kun inkivääri polttelee suuta ja kurkkua ja saa pienen hien pintaan.

Lauantaina kokeilin tehdä tätä kerralla isomman satsin ja toimi se niinkin: ideana on, että inkiväärivettä keitetään valmiiksi reilusti (esim. 8–10 dl) ja sitä lämmitetään muki kerrallaan. Lämmitettyyn veteen lisätään sitten tuore lime ja hunaja.

Green lentils lover

Vuoden 2010 ruokalöytöni oli vihreät linssit. Ennen ostin aina punaisia (lyhyempi keittoaika sekä pari vakioreseptiä houkuttelivat), mutta nyt olen vihdoin innostunut vihreiden linssien korkeasta rauta- ja kuitupitoisuudesta. Chocochilistä löytämäni herkullinen linssi-perunasalaatti inspiroi myös kovasti kesäaikaan. Syksyn mittaan olen syönyt noita linssejä ikäänkuin pikaruokana ihan vain kuskusin ja paistettujen vihannesten lisäkkeenä. Ensimmäisten pakkasten aikaan alkoi kuitenkin tehdä mieli jotain tukevampaa ja lämmittävää, ja marraskuussa syntyi intialaisittain maustetun linssi-perunakeiton resepti. Sopii vähävaraisellekin opiskelijalle!

Mausteinen linssi-perunakeitto

3 dl vihreitä linssejä

3 isohkoa perunaa

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

pala tuoretta inkivääriä

öljyä paistamiseen

1/2 tl chilirouhetta

1/2 tl kurkumaa

1 1/2 tl korianterijauhetta

1 1/2 tl jauhettua juustokuminaa

1,2 l vettä

suolaa

1/2 rkl sokeria

Huuhtele linssit. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulin kynnet sekä inkivääri. Kuori ja lohko perunat. Lorauta öljyä kuumenemaan kattilaan ja kiehauta vettä valmiiksi vedenkeittimessä. Kuullota ensin hetki sipulia ja lisää sitten valkosipuli, inkivääri ja mausteet. Pyörittele näitä hetkinen kattilan pohjalla ja lisää sitten perunalohkot. Sekoita ja lisää hetken päästä kiehuva vesi sekä linssit. Anna porista hiljaisella lämmöllä välillä sekoitellen. Etenkin alkuvaiheessa linssit tuppaavat kökköytymään kattilan pohjalle, joten kattilaa ei kannata jättää vartioimatta. Kun linssit ja perunat alkavat pehmetä, lisää sokeri ja suolaa maun mukaan. En muista tarkkaa keittoaikaa, mutta maalaisjärkeä saa käyttää: linsseistä ja perunoista on tarkoitus tulla pehmeitä. 

Ihanaisia pastakastikkeita

Blogi ehti hiljetä kovasti syksyn kiireiden takia, mutta nyt on loma ja (toivottavasti) vähän enemmän aikaa kokkailla ja kirjoittaa. Tänään laitoin vanhuksille ja ei-enää-ihan-niin-pienelle velipojalleni pastaa ja sen kaveriksi paria erilaista kastiketta, jotka onnistuivat mielestäni aika hyvin. Ensimmäinen on vanha luottoresepti, jonka olen alunperin löytänyt Protu-lehdessä ilmestyneestä Kettu-sarjakuvasta:

Timjamilla maustettu herkkusienikastike (2 annosta)

1 keskikokoinen sipuli

1 rasiallinen tuoreita herkkusieniä

2 dl ruokakermaa

suolaa

mustapippuria

timjamia

Pese herkkusienet. Hienonna sipuli kuutioiksi ja leikkaa herkkusienet reiluiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla keskilämmöllä ja kuullota sipuleita hetken. Lisää herkkusienet ja paista niitä, kunnes ne alkavat tuottaa höyryä ja lötkistyä. Heitä päälle ripaus suolaa, mustapippuria ja reilusti timjamia, sekoittele ja lisää kerma. Laita levy miedolle lämmölle ja anna kastikkeen tekeytyä pari minuuttia, kunnes kerma on "harmaantunut" (eli saanut herkkusienistä väriä). Sekoittele välillä ja maista lopuksi, onko suolaa sopivasti. Minä syön tätä mieluiten nauhapastan kanssa. Loppukastike menee yleensä samana iltana vaalean leivän päällä, mutta oikeasti tästä määrästä pitäisi tulla sopiva annos kahdelle ruokailijalle.

Tämä toinen resepti syntyi Muun sunnuntaina kokkaaman pastakastikkeen ja meidän perheen vakiolohipastakastikkeen fuusiona:

Sitruunainen lohikastike

kylmäsavulohta

1/2 sitruunan kuori

voita

vehnäjauhoja

maitoa

2 dl ruokakermaa

mustapippuria

Pilko kylmäsavulohi pienehköiksi kuutioiksi ja raasta sitruunan kuori. (Sitruuna kannattaa pestä hyvin ennen kuoren raastamista, jotta kaikki kemikaalit eivät ole ruuassa!) Kuumenna voita pannulla tai kasarissa ja ripsauta vehnäjauhoja siihen hetkeksi turpoamaan. Lisää maitoa pieni liru kerrallaan ja sekoita kastiketta samalla voimakkaasti. Kun olet saanut jauhot ja maidon tasaiseksi mössöksi, voit lisätä maitoa hieman reilummalla kädellä, sekoittaa ja odottaa kastikkeen kuplimista. Lisää sitten kerma ohuena nauhana samalla sekoittaen, ja sen jälkeen kylmäsavulohikuutiot sekä sitruunankuoriraaste. Sekoita, lisää mustapippuria ja anna hautua hetki miedolla lämmöllä. Tämänkin kaveriksi keitin tänään nauhapastaa.

Näissä molemmissa kastikkeissa yhdistyy parhaimmillaan kerman lempeys ja kaksi toisiaan täydentävää erilaista makua: ensimmäisessä herkkusieni ja timjami, toisessa lohi ja sitruuna. Keep it simple, stupid -reseptejä, jotka kuitenkin toimivat. :)

Porkkanainkiväärikeitto

Ruuanlaittoinnostus vaihtelee viikosta toiseen. Välillä huomaa miettivänsä joka välissä, mitä ruokaa laittaisi seuraavaksi, mitä kaupasta ostaisi ja milloin parhaiten ehtisi kokkailemaan. Uusia ideoita pursuaa ja reseptejä tutkiskellaan. Välillä on taas sellaista kuin näinä parina viime viikkona. Ruokaa ei ehkä ehdi laittamaan, eikä tee mieli huhkia keittiössä ja jos jonakin päivänä sattuu hellan eteen erehtymään, lautaselta löytyy lähinnä vanhoja tuttuja vakioruokia. Tai sitten nuudeleita ja pakastevihanneksia. Ei siis oikein mitään blogiin kirjoittamisen arvoista.

Tänään kuitenkin innostuin muistelemaan pari vuotta sitten netistä löytämääni reseptiä. Tämä sosekeitto sopii oikein hyvin tällaisiin kuulaan raikkaisiin syyspäiviin.

Porkkanainkiväärikeitto (3–4 annosta)

8 porkkanaa

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

reilu pala tuoretta inkivääriä

voita

1 kasvisliemikuutio

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

kuivattua persiljaa

Kuori ja paloittele porkkanat, sipulit, valkosipulinkynnet sekä inkiväärinpala. Kuumenna kattilassa reilusti voita ja paista ensin sipulia hetki niin, että se pehmenee. Lisää sitten porkkananpalat vähitellen ja lopuksi valkosipuli ja inkivääri. Kiehauta vettä ja lisää sitä kattilaan niin, että kasvikset peittyvät. Heitä sekaan kasvisliemikuutio sekä sokeri. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää mustapippuri ja persilja. Soseuta ja tarkista maku. Keitto on parhaimmillaan, kun se tarjotaan tuoreiden sämpylöiden kera.

Operaatio punajuuri

Kaikki alkoi siitä, kun ostin puolikkaan punakaalin.

Tai ei, oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun luin Michael Pollanin kirjan Oikean ruoan puolesta ja päätin sen innoittamana ottaa haasteen vastaan: aion opetella käyttämään ruuanlaitossa yhtä uutta lajia kuukaudessa. Laji voi olla kasvis, hedelmä, juures, viljakasvi, palkokasvi tai vaikka kala; oikeastaan ihan mikä tahansa ruokavaliooni sopiva syötävä, jonka voi sanoa olevan oma lajinsa luonnossa. Pisteitä ei siis saa siitä, että opettelee laittamaan soijasuikaleita, kun on tähän asti käyttänyt lähinnä soijarouhetta. Lajin ei tarvitse olla jotain, mitä en ole koskaan aiemmin syönyt: riittää, etten juuri koskaan osta sitä itselleni kotiin laitettavaksi. Haasteprojektini motiiveista kerron myöhemmin (jos teitä kiinnostaa!), kunhan sisäinen keittiöfilosofini taas herää.

Syyskuun haasteena piti olla punakaali, tuo sesonkiin sopiva kaunotar, jota olen nauttinut lähinnä ruokaloiden raastepöydässä. Viime viikolla ostin puolikkaan punakaalin, laitoin sitä tofuwokkiin ja aloin etsiä keittoja, joissa olisi raaka-aineena loput hankkimastani punakaalista. Tulos: borssissahan sitä punakaalia tietenkin on. Kipin kapin siis kauppaan ostamaan muita aineksia. Ilman punajuurtahan borssikeittoa ei voi tehdä, mutta arvatkaapa vaan, onko tavallisessa marketissa punajuuria irtomyynnissä? Ei ole. Raahasin kotiin kilon säkin punajuuria ja käytettyäni niistä kolme tai neljä borssiin, aloin etsiä uusia reseptejä. En ole etikkasäilykkeiden suuri ystävä, joten säilöminen ei ollut vaihtoehto. Mutta onneksi on syksy ja lehdet pursuavat juuresreseptejä. Yhteishyvän ruokalehdestä sitten löysin seuraavan reseptin. Ohje on muunnettu kahdelle hengelle sopivaksi (tai siis minulle torstain ja lauantain ruuaksi ;)).

Punajuurivuohenjuustokastike pastalle

5 pienehköä punajuurta

2 valkosipulinkynttä

1 pieni sipuli

oliiviöljyä

1,5 dl kasvislientä

mustapippuria

75 g pehmeää vuohenjuustoa (siis sellaista levitemäistä)

Kuori ja raasta punajuuret. (Kääri ensin hihat, pue essu ja suojaa keittiön pinnat: tämä on sotkuista puuhaa!). Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli öljyssä ja lisää valkosipuli sekä punajuuriraaste. Sekoittele hetkinen ja lisää kasvisliemi ja mustapippuri. Anna kiehua hiljaa poristen n. 20 min. (Tässä vaiheessa ehtii hyvin keittää pastan ja kattaa pöydän.) Sekoita vuohenjuusto joukkoon iloiseen ja tarkista vielä lopuksi, onko kastike sopivan suolaista.

Minusta tämä vei kielen mennessään, vaikka olikin aika vinkeän väristä. Hieman jäähtyneenä maku vielä syveni, joten tätä ei tarvitse arastella jättää seuraavalle päivälle. Eihän sitä aina jaksa ja ehdi kokata! Nyt jäljellä on vielä vajaa puoli kiloa punajuuria, mutta onneksi löysin internetin ihmeellisestä maailmasta vege-lindströmin pihvien reseptin. Enpä olisi tullut tuotakaan ajatelleeksi.

Keittiökokeiluja eli mitä kaapin perältä tänään löytyi...

Tuli taas aika toteuttaa kokeilun himoani. Nämä kokeellisen keittiön päivät voivat päättyä hyvin: ruoka on hyvää, kaapin perälle jääneet ainekset saavat uuden elämän ja reseptikirja täytettä. Yhtä hyvin tuloksena voi olla paha mieli, uusi reissu ruokakauppaan (pakastepizzaa illaksi!) ja jääkaapin perälle homehtuva pakasterasia ylijäänyttä ruokaa (eihän opiskelija ruokaa pois voi heittää).

Tänään keittiökokeiluni päättyi jonnekin edellämainittujen esimerkkien välimaastoon. Tein kikhernetahnaa eli jonkinnäköistä hummusta ja paahdettuja kasviksia. Tahnasta tuli hyvää, vaikka jouduinkin vähän soveltamaan löytämääni ohjetta, mutta ne kasvikset! Mikä vielä voi paahdetuissa kasviksissa mennä pieleen?

1. Itse kasvikset. Ei, kesäkurpitsa ei oikein sovi paahdettavaksi. Siitä tulee vetistä ja mautonta. Porkkana ja sipuli toimivat, mutta kesäkurpitsaa en enää uuniin laita. (Ellei se mene pataan.)
2. Maustaminen. Öljyn ja mausteiden heittäminen kasvislohkojen päälle minuutti ennen uuniin työntämistä ei riitä. Varsinkaan, jos suola unohtuu.
3. Uunin lämpötila. Pelkäsin porkkanoiden kärähtävän mustiksi ja jäävän sisältä raaoiksi, joten lämmitin uunin vain 200 asteeseen. Tulos: öljyisiä lötköjä, jotka olivat kyllä kypsiä, mutta se rakenne... Ensi kerralla 225 C!

Mutta hummus oli hyvää. Siispä alla ohje siihen versioon, jonka tänään tein (alkuperäinen löytyy täältä).

Kikhernetahna eli hummus

1 tlk kikherneitä (n. 400g)

1 valkosipulinkynsi

1 tl juustokuminaa

1/2 tl paprikajauhetta

mustapippuria

3/4 dl vettä

n. 1 dl oliiviöljyä

Sekoita tehosekoittimessa huuhdellut ja valutetut kikherneet, valkosipuli, mausteet ja vesi. (Onko sauvasekoitin sama kuin tehosekoitin? Minä tein tahnan sauvasekoittimella ja sillä oli varsinkin aluksi vaikeuksia soseuttaa tahmaisia kikherneitä). Lisää öljyä vähitellen sekoittimen pyöriessä, kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja tahna on sileää. Tuloksena on reilu 3 dl tahnaa.

Netissä neuvotaan nauttimaan hummusta vaalean leivän ja mustien oliivien kanssa. Minä suunnittelen korianteripuskan lopun hyödyntämistä. Saa nähdä, mihin tuo lopputahna taipuu. :)

Edit 1.9.: Tuore korianteri sai hummuksen  nousemaan aivan uusiin sfääreihin! Joten ellet inhoa korianteria, suosittelen lisäämään sitä ylläolevaan reseptiin.

Gallo pinto, ay caramba!

Kuten pico gallo, gallo pintokin on löytänyt tiensä reseptikirjaani costaricalaisen ystäväni kautta. Kyseessä on riisistä ja mustista pavuista tehty "risotto". Costa Ricassa gallo pintoa syödään tyypillisesti aamupalalla, usein paistetun kananmunan kanssa. Olen kyllä tottunut tuhteihin aamupaloihin ja itseasiassa pidänkin niistä, mutta sitä perheenäitiä täytyy kunnioittaa, joka aamuvarhaisella jaksaa alkaa tätä keittämään! 

Ruuan nimi tarkoittaa kirjavaa kukkoa ja johtuu kuulemma siitä, että ruuan mustavalkopilkullinen väritys muistuttaa tietyn kukkolajin höyhenpukua. Tämä minun versioni on alkuperäisestä hieman helpotettu versio (käytän GoGreenin valmiiksi keitettyjä mustia papuja), mutta siitä seuraa myös se, että gallo pintoni jää huomattavasti aitoa kalvakammaksi. (Alkuperäisessä riisi keitetään papujen keitinvedessä, joka on mustaa.) Hyvältä tämäkin maistuu ja täyttää varmasti!

Gallo pinto

1 sipuli

1 punainen paprika

1-2 valkosipulin kynttä

3 dl riisiä

1 tlk mustia papuja (380 g)

suolaa

mustapippuria

(tuoretta korianteria)

Hienonna sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi ja murskaa valkosipuli. Keitä reilu 6 dl vettä valmiiksi odottamaan. Laita öljyä pannulle kuumenemaan ja valuta pavut lävikössä. Paista sipulia ja paprikaa ensin hetki ja lisää sitten valkosipuli. Kaada riisi pannulle ja sekoittele sitä sipulin, paprikan ja valkosipulin kanssa. Riisiä paistetaan hetki niin, että jyvistä tulee läpikuultavia. Älä kuitenkaan unohda sekoittaa, koska muuten jyväset palavat pannuusi kiinni! Lisää kiehuvaa vettä niin, että riisi peittyy kunnolla (n. 6 dl). Sekoita, peitä kannella ja laske lieden lämpötilaa niin, että gallo pinto poreilee hiljaa. Sekoittele välillä. Kun vesi on imeytynyt riisiin ja riisi on kypsää, lisää mustat pavut ja sekoita kunnolla. Mausta suolalla, mustapippurilla (ja tuoreella korianterilla). Gallo pinton seurana nautin yleensä paistettua kananmunaa, pico de galloa tai ihan vain hyvää, tuoretta leipää.

Pico de gallo

Olen kesän aikana tehnyt tätä herkkua pariin otteeseen, ja täytyy kyllä sanoa, että raikkaampaa lisäkettä saa hakea. Ohjeen olen saanut costaricalaiselta ystävältäni, jonka reseptejä saatte lukea jatkossakin! Alla olevalla reseptillä tulee n. murokulhollinen "soossia", joten jos aiot tarjota tätä suuremmalle seurueelle, suosittelen ainakin kaksinkertaista määrää aineksia.

Pico de gallo

1 pieni sipuli

1/2 punainen paprika

1 1/2 tomaattia

puolikkaan limen mehu

tuoretta korianteria

1 tl ketsuppia

ripaus suolaa

Hienonna sipuli, paprika ja tomaatti aivan pikkiriikkisiksi kuutioiksi. Silppua korianteri (onnistuu helpoimmin, kun tunget yrttiä juomalasiin ja silppuat sen saksilla). Sekoita sipuli-, paprika- ja tomaattikuutiot sekä korianterisilppu kulhossa. Purista päälle puolikkaan limen mehu ja sekoita. Lisää ketsuppi ja suola. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pico de gallo maistuu lisäkkeenä esimerkiksi tortillojen tai tacojen kaverina, tai toisen costaricalaisen perinneruuan, gallo pinton kanssa. Itse joudun välttelemään raakaa sipulia (närästystä nääs), mutta tässä ruuassa sipuli tavallaan "kypsyy" tomaatin ja limen happojen ansiosta eikä maistu ollenkaan vahvalta. Lisää tujakkuutta tähän voisi saada lisäämällä tuoretta chiliä. Kertokaa, jos päätätte kokeilla!

Tortilla española = tortilla de patatas

Yleisön pyynnöstä klassikkoresepti vaikkapa piknik-korin täytteeksi. Tortillaa tehdessäni ainesten määrä vaihtelee paistinpannun koon suhteen. Alla oleva resepti soveltuu halkaisijaltaan 15-20 cm:n kokoiselle pannulle. Mitä pienempi pannu, sitä paksumpi ja mehevämpi tortilla. Ohut tortilla palaa helposti ja jää kuivakaksi, joten perunan ja kananmunien kanssa ei kannata pihistellä!

Espanjalainen perunatortilla

6 kananmunaa

4-6 perunaa

1 pienehkö sipuli

rrrrreilusti oliiviöljyä

ripaus suolaa

Pilko sipuli ja leikkaa perunat alle 5 mm:n paksuiksi siivuiksi. Leikkaa siivut vielä puoliksi tai neljään osaan. Kaada oliiviöljyä kunnon kerros pannulle. Öljyn kanssa ei voi tässä vaiheessa liioitella, koska jos öljyä on liian vähän, osa perunoista palaa ja osa jää raaoiksi. Tortillaperunat pitää melkein uppopaistaa öljyssä. Kuumenna öljy keskilämpöiseksi niin, että sipuli alkaa vähän sihistä pannulla. Paista peruna- ja sipulikuutiot melko miedolla lämmöllä. Raa'at perunat kaipaavat kypsyäkseen ennemmin aikaa kuin kovia lämpötiloja. Kääntele perunoita pannulla välillä, jotta ne paistuvat tasaisesti. Perunat ovat valmiita, kun ne ovat kullankeltaisia päältä ja pehmoisia sisältä.

Perunoiden kypsymistä odotellessa riko kananmunat kulhoon ja riko niiden rakenne. Ripottele sekä munille että perunoille hieman suolaa. Kun perunat ovat valmiita, kaada ne pannulta johonkin astiaan jäähtymään hetkeksi. Jos haluat tortillastasi vähärasvaisemman, liian öljyn voi poistaa tässä vaiheessa kaatamalla perunat paksun talouspaperikerroksen päälle. Perunoiden hieman jäähdyttyä kaada ne samaan kulhoon kananmunien kanssa ja sekoittele. Lisää pannulle hieman öljyä, jos se tuntuu sitä tarvitsevan. Kaada kananmuna-peruna-sipuliseos pannulle ja paista miedolla lämmöllä. Parin minuutin paistumisen jälkeen kannattaa kokeilla, irtoaako tortilla pannun pohjasta ja reunoilta. Tämän jälkeen laitan yleensä kannen pannun päälle nopeuttamaan tortillan pinnan hyytymistä. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää pitää levy miedolla lämmöllä, jotta tortilla ei pala: Espanjassa tortilla de patatas ei ole koskaan ruskeaksi käristynyt!

Kun tortilla on suurinpiirtein hyytynyt päältäkin (ainakin niin, ettei kovin montaa perunanpalaa irtoile sen pinnalta), käännä se käyttäen apunasi isoa lautasta tai muuta levyä. Lautasen pitää olla niin iso, että se peittää paistinpannun kokonaan. Kumoa tortilla lautaselle ja liu'uta se takaisin paistinpannulle raaka puoli alaspäin. Paista vielä hetki, kunnes toinenkin puoli on hyytynyt ja tortilla on valmis! Nautitaan lämpimänä tai kylmänä, joten sopii myös eväsretkille tai matkoille mukaan. Kaveriksi tortillalle ehdotan vaaleaa leipää, ehkä nokare ajiolia ja jotain raikasta salaattia.