Illalliselämys ja tarkennus edelliseen reseptiin

Eilen minulla oli ilo nauttia illallista kahden espanjalaisen vaihto-oppilaan, P:n ja J:n, kanssa. J tuli meille laittamaan ruokaa seitsemän aikaan ja pari tuntia siinä menikin rattoisasti, kun auttelin ja seurasin "mestaria" työssä. Tuloksena oli ajiolia, espanjalaista valkosipulimajoneesia sekä iso pannullinen sitä aitoa pisto manchegoa.

Tarkkasilmäinen on saattanutkin jo huomata, että edellisen reseptin nimestä on kadonnut manchego -loppuosa. Tämä muutos taas aiheutti hauskan sanaleikin, jonka hieman, öhöm, häiritsevistä mielleyhtymistä johtuen lisäsin reseptin nimeen tuon tarkentavan määreen, joka kertoo, minkä olennon munaa ruuassa käytetään ainesosana. ;D Mutta asiaan: miksi muutin reseptin nimeä? Eilen ruokaa laittaessa kävi ilmi, että pisto on yleinen ruokalaji lähes kaikissa osissa Espanjaa ja että jokaisella alueella on siitä oma versionsa. Manchalainen pisto on ehkäpä se kuuluisin, ja siinä ainesosina käytetään nimenomaan tomaattia ja paprikaa. Ei siis kesäkurpitsoja tai munakoisoja pisto manchegoon. Siispä oma pikaversioni on vain pelkkä pisto, tai ehkä sille pitäisi antaa nimeksi pisto finlandés. (Ei sillä, että pilkkuja viilaisin, mutta kyllähän sitä pitää puurot ja vellit pitää visusti erillään.)

Suomalais-espanjalainen illallisemme jatkui oikein mukavasti: ruoka oli maittavaa ja seura loistavaa. P saapui paikalle jälkiruokineen ja viineineen osuvasti, kun ruoka oli jo valmista. Itse olin valmistanut aterian suomalaisosion jo etukäteen. Tarjosin äidin reseptillä tehtyä savulohisalaattia, joka kävi kaupaksi oikein hyvin.

Savulohisalaatti by P.P. (4 hengelle)

2 dl riisiä

150-200 g lämminsavulohta

2 suolakurkkua

2-3 tomaattia

jäävuorisalaattia

2 kananmunaa

valkosipulista salaatinkastiketta

muutama tippa limenmehua

(omenaa)

Keitä riisi reilussa vedessä ja jäähdytä. (Tässä menee hyvinkin pari tuntia, joten tätä salaattia ei voi valmistaa viime hetkellä.) Keitä kananmunat ja anna niidenkin jäähtyä. Leikkaa tomaatti ja suolakurkku (sekä omena) pieniksi kuutioiksi. Revi jäävuorisalaatista muutama lehti palasiksi ja hienonna savulohi haarukalla. (Samalla on hyvä varmistaa, ettei salaattiin eksy ruotoja!) Sekoita tomaatti, suolakurkku, (omena), salaatti ja savulohi riisin kanssa varovasti nostellen. Kaada päälle loraus valkosipulista salaatinkastiketta ja sekoita. Purista vielä muutama tippa limeä koko komeuden päälle. Leikkaa kananmunat lohkoiksi ja koristele salaatti asettelemalla lohkot kauniisti vaikkapa ympyräksi.

Salaatti paranee entisestään, jos sen antaa rauhassa maustua jonkin aikaa ennen tarjoilua. Maistuu erityisen hyvältä tuoreen leivän kanssa. Juomaksi suosittelen vettä, olutta tai raikasta valkoviiniä.

Lisään vielä ainakin tuon ajiolin reseptin tänne, kunhan ehdin kokeilla sitä ensin itse omin pikku kätösin. Ehkäpä myös pistokokeilut jatkuvat. :)

Pikainen pisto kananmunalla

Kun inspiraatio tulee, sitä ei voi estää. Silloin on paras olla ruuanlaittovälineet puhtaana ja tarvikkeet kaapissa. Eilisiltana se sitten tuli ja tuloksena oli maukas pikaruoka yhdelle. Jos syöjiä on enemmän, kerro ainesten määrät vain syöjien määrällä.

Pikainen pisto kananmunalla

1 iso tomaatti

n. 8 cm pala kesäkurpitsaa

valkosipulin kynsi

(pieni sipuli)

(vähän punaista paprikaa)

1 kananmuna (suosittelen luomua!)

oreganoa

mustapippuria

suolaa

sokeria

oliiviöljyä

Leikkaa tomaatti ja kesäkurpitsa (sekä sipuli ja paprika) pieniksi paloiksi. Hienonna valkosipuli ja laita oliiviöljy pannulle lämpenemään. Paista aluksi kesäkurpitsaa (sekä sipulia ja paprikaa) pikkuhetki melko kovalla lämmöllä. Lisää sitten valkosipuli ja tomaatti. Käännä levy keskilämmölle ja paista kasviksia välillä sekoitellen. Kun tomaatinpalat ovat menneet mössöksi, lisää ripaus suolaa ja mustapippuria sekä reilusti oreganoa. Pikkuripaus sokeria pehmentää tomaatin happamuutta ja pyöristää makua mukavasti. Tee sörsselin keskelle pieni syvennys ja riko kananmuna siihen. Ripottele aivan pikkiriikkisen suolaa munan päälle ja jätä hautumaan kannen alle. Pienennä lämpötilaa vähitellen. Ruoka on valmis, kun olet tyytyväinen munan olomuotoon. Toisethan tykkäävät kovemmasta kuin toiset! Lisäkkeeksi suosittelen tuoretta vaaleaa leipää, jota voi dipata tomaatissa tai löysässä keltuaisessa.

Sipuli ja paprika ovat ohjeessa suluissa, koska jääkaapissa ei sattunut olemaan niitä, kun tein tätä. Makumielikuvitukseni sanoo kuitenkin, että ne voisivat olla hyvä lisä tähän reseptirunkoon. Vihannesvalikoimaa voi vielä laajentaa ainakin munakoisolla. Mitä enemmän vihanneksia, sen tukevampi ruoka!

En tietenkään voi ottaa kunniaa reseptin keksimisestä itselleni, onhan pisto espanjalaisen ruuan klassikko ja sitä tarjotaan melko usein kananmunan kera. Ensimmäisen kerran taisin lukea ruuasta Vivi-Ann Sjögrenin kirjasta Andalusian karkea suola (2000), ja Espanjassa sitä tuli tietenkin nautittua, kerran jopa oikeasti manchalaisen perheenäidin valmistamana. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kokeilin itse valmistaa pistoa, ja hyväähän siitä tuli! Autenttisuudesta en kyllä anna takeita, kun en katsonut mitään ohjetta tätä laittaessani.

Ensimmäinen resepti - ne perinteiset kaurakeksit

Päätin aloittaa tällä yksinkertaisella reseptillä kahdesta syystä. Ensiksi, kaurakeksit olivat muistaakseni niitä ensimmäisiä leivonnaisia, joita ystäväni M:n kanssa leivoimme pikkutyttöinä ala-asteella. Niillä on jo tietynlainen klassikkostatus. Toiseksi, intialainen host-äitini neuvoi, että aina pitää aloittaa makealla. Intiassahan makeat ruuat eivät ole jälkiruokia, vaan niitä voidaan syödä ennen varsinaista ateriaa tai sen aikana. Maman ohjeiden mukaan kirjoitin Intian reseptikirjaani ensimmäiseksi makean kheerin ohjeen ja niinpä tämäkin blogi saa alkaa makealla reseptillä. Perinteet kunniaan!

Perinteiset kaurakeksit (3-4 pellillistä)

50 g voita

1 kananmuna

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet ensin. Lisää sulatettu voi ja kananmuna ja sekoita. Tee taikinasta pellille (tai ehkä mieluummin leivinpaperin päälle) n. 1 tl kokoisia kökköjä reiluin välimatkoin. Paista 225 C uunin ylätasossa. 

Keksit leviävät ensin ja paistuvat sitten yllättävän nopeasti. Kannattaa olla silmä tarkkana ja patalaput valmiina - minulta palaa yleensä ainakin yksi pellillinen! Paistettuani yhden pellillisen vedän yleensä keksit leivinpaperin päällä tasaiselle alustalle jäähtymään. Näin pääsee valmistelemaan seuraavaa pellillistä nopeammin.

Syön kaurakeksini mieluiten mustan teen sekä jännittävän kirjan tai hyvän ystävän kera. Suosittelen samaa muillekin. Maito, kahvi tai marjamehukin hyväksyttäneen juomaksi.

Hyvä ruoka - parempi mieli

Tätä blogia suunnitellessani aloin pohtia tarkemmin, mitä asioita arvostan ruuassa. Olen varmasti saarnannut näistä asioista läheisilleni (tai no, lähes kelle tahansa, joka tielle osuu) jo pitkään, mutta tänään irrallisista teeseistä kiteytyi kolmen kohdan kriteeristö.Toivon, että nämä kriteerit näkyvät myös tämän blogin resepteissä ja ruokateksteissä. Mutta siis, asiaan!

Mielestäni ruoka voi parhaimmillaan tehdä syöjälleen hyvän mielen kolmella tavalla:

1. Maku. Ihminen kaipaa nautintoja elämäänsä, ja mikäs sen parempi nautinto kuin makunautinto? Käsitän ruuasta nauttimisen melko laajasti: mielestäni siihen kuuluu hyvän maun lisäksi seura, ruuan ulkonäkö ja tuoksu, sekä se, miten eri maut täydentävät toisiaan ateriassa. Ainakin minulle hyvä ateria (erityisesti, jos se on itse tehty) tuo hyvän mielen loppupäiväksi.
2. Terveellisyys. Edellisen kohdan luomaa hyvää mieltä parantaa entisestään tieto siitä, että nautittu ruoka on hyväksi itselle. En kannata ehdottomia dieettejä enkä terveysvaikutteisia erikoistuotteita, mutta pidän tärkeänä ravinnon monipuolisuutta sekä kohtuullisuutta rasvan, sokerin ja suolan käytössä.  Pyrin myös suosimaan ruuanlaitossa vähän prosessoituja elintarvikkeita: mitä multaisempi porkkana, sen parempi.
3. Hyvä omatunto. Jotta ruokanautinto olisi täydellinen, on hyvä tietää, mistä ruoka on tullut. Olen ollut kasvissyöjä 15-vuotiaasta asti ja kotimainen kalastettu (ei siis viljelty!) kala on kuulunut ruokavaliooni viimeiset neljä vuotta. Maitotuotteita ja kananmunia olen syönyt aina. Tosin niissäkin pyrin (opiskelijabudjetin salliessa) suosimaan luomutuotteita. Eläinten hyvinvoinnin lisäksi yritän pitää mielessä myös ruuan ympäristövaikutukset: juusto-kimpaleella on isompi hiilijalanjälki kuin omenalla, ja riisi tulee tänne Suomeen kauempaa kuin esimerkiksi ohra tai peruna.

 Mitä mieltä olet näistä kriteereistä? Mikä on sinulle tärkeää hyvässä ruuassa? Jos jokin edellä esitellyistä kohdista on mielestäsi turha tai haluaisit lisätä listaan jotakin, kerro siitä kommentissasi!