Keittiökokeiluja eli mitä kaapin perältä tänään löytyi...

Tuli taas aika toteuttaa kokeilun himoani. Nämä kokeellisen keittiön päivät voivat päättyä hyvin: ruoka on hyvää, kaapin perälle jääneet ainekset saavat uuden elämän ja reseptikirja täytettä. Yhtä hyvin tuloksena voi olla paha mieli, uusi reissu ruokakauppaan (pakastepizzaa illaksi!) ja jääkaapin perälle homehtuva pakasterasia ylijäänyttä ruokaa (eihän opiskelija ruokaa pois voi heittää).

Tänään keittiökokeiluni päättyi jonnekin edellämainittujen esimerkkien välimaastoon. Tein kikhernetahnaa eli jonkinnäköistä hummusta ja paahdettuja kasviksia. Tahnasta tuli hyvää, vaikka jouduinkin vähän soveltamaan löytämääni ohjetta, mutta ne kasvikset! Mikä vielä voi paahdetuissa kasviksissa mennä pieleen?

1. Itse kasvikset. Ei, kesäkurpitsa ei oikein sovi paahdettavaksi. Siitä tulee vetistä ja mautonta. Porkkana ja sipuli toimivat, mutta kesäkurpitsaa en enää uuniin laita. (Ellei se mene pataan.)
2. Maustaminen. Öljyn ja mausteiden heittäminen kasvislohkojen päälle minuutti ennen uuniin työntämistä ei riitä. Varsinkaan, jos suola unohtuu.
3. Uunin lämpötila. Pelkäsin porkkanoiden kärähtävän mustiksi ja jäävän sisältä raaoiksi, joten lämmitin uunin vain 200 asteeseen. Tulos: öljyisiä lötköjä, jotka olivat kyllä kypsiä, mutta se rakenne... Ensi kerralla 225 C!

Mutta hummus oli hyvää. Siispä alla ohje siihen versioon, jonka tänään tein (alkuperäinen löytyy täältä).

Kikhernetahna eli hummus

1 tlk kikherneitä (n. 400g)

1 valkosipulinkynsi

1 tl juustokuminaa

1/2 tl paprikajauhetta

mustapippuria

3/4 dl vettä

n. 1 dl oliiviöljyä

Sekoita tehosekoittimessa huuhdellut ja valutetut kikherneet, valkosipuli, mausteet ja vesi. (Onko sauvasekoitin sama kuin tehosekoitin? Minä tein tahnan sauvasekoittimella ja sillä oli varsinkin aluksi vaikeuksia soseuttaa tahmaisia kikherneitä). Lisää öljyä vähitellen sekoittimen pyöriessä, kunnes ainekset ovat sekoittuneet ja tahna on sileää. Tuloksena on reilu 3 dl tahnaa.

Netissä neuvotaan nauttimaan hummusta vaalean leivän ja mustien oliivien kanssa. Minä suunnittelen korianteripuskan lopun hyödyntämistä. Saa nähdä, mihin tuo lopputahna taipuu. :)

Edit 1.9.: Tuore korianteri sai hummuksen  nousemaan aivan uusiin sfääreihin! Joten ellet inhoa korianteria, suosittelen lisäämään sitä ylläolevaan reseptiin.

Gallo pinto, ay caramba!

Kuten pico gallo, gallo pintokin on löytänyt tiensä reseptikirjaani costaricalaisen ystäväni kautta. Kyseessä on riisistä ja mustista pavuista tehty "risotto". Costa Ricassa gallo pintoa syödään tyypillisesti aamupalalla, usein paistetun kananmunan kanssa. Olen kyllä tottunut tuhteihin aamupaloihin ja itseasiassa pidänkin niistä, mutta sitä perheenäitiä täytyy kunnioittaa, joka aamuvarhaisella jaksaa alkaa tätä keittämään! 

Ruuan nimi tarkoittaa kirjavaa kukkoa ja johtuu kuulemma siitä, että ruuan mustavalkopilkullinen väritys muistuttaa tietyn kukkolajin höyhenpukua. Tämä minun versioni on alkuperäisestä hieman helpotettu versio (käytän GoGreenin valmiiksi keitettyjä mustia papuja), mutta siitä seuraa myös se, että gallo pintoni jää huomattavasti aitoa kalvakammaksi. (Alkuperäisessä riisi keitetään papujen keitinvedessä, joka on mustaa.) Hyvältä tämäkin maistuu ja täyttää varmasti!

Gallo pinto

1 sipuli

1 punainen paprika

1-2 valkosipulin kynttä

3 dl riisiä

1 tlk mustia papuja (380 g)

suolaa

mustapippuria

(tuoretta korianteria)

Hienonna sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi ja murskaa valkosipuli. Keitä reilu 6 dl vettä valmiiksi odottamaan. Laita öljyä pannulle kuumenemaan ja valuta pavut lävikössä. Paista sipulia ja paprikaa ensin hetki ja lisää sitten valkosipuli. Kaada riisi pannulle ja sekoittele sitä sipulin, paprikan ja valkosipulin kanssa. Riisiä paistetaan hetki niin, että jyvistä tulee läpikuultavia. Älä kuitenkaan unohda sekoittaa, koska muuten jyväset palavat pannuusi kiinni! Lisää kiehuvaa vettä niin, että riisi peittyy kunnolla (n. 6 dl). Sekoita, peitä kannella ja laske lieden lämpötilaa niin, että gallo pinto poreilee hiljaa. Sekoittele välillä. Kun vesi on imeytynyt riisiin ja riisi on kypsää, lisää mustat pavut ja sekoita kunnolla. Mausta suolalla, mustapippurilla (ja tuoreella korianterilla). Gallo pinton seurana nautin yleensä paistettua kananmunaa, pico de galloa tai ihan vain hyvää, tuoretta leipää.

Pico de gallo

Olen kesän aikana tehnyt tätä herkkua pariin otteeseen, ja täytyy kyllä sanoa, että raikkaampaa lisäkettä saa hakea. Ohjeen olen saanut costaricalaiselta ystävältäni, jonka reseptejä saatte lukea jatkossakin! Alla olevalla reseptillä tulee n. murokulhollinen "soossia", joten jos aiot tarjota tätä suuremmalle seurueelle, suosittelen ainakin kaksinkertaista määrää aineksia.

Pico de gallo

1 pieni sipuli

1/2 punainen paprika

1 1/2 tomaattia

puolikkaan limen mehu

tuoretta korianteria

1 tl ketsuppia

ripaus suolaa

Hienonna sipuli, paprika ja tomaatti aivan pikkiriikkisiksi kuutioiksi. Silppua korianteri (onnistuu helpoimmin, kun tunget yrttiä juomalasiin ja silppuat sen saksilla). Sekoita sipuli-, paprika- ja tomaattikuutiot sekä korianterisilppu kulhossa. Purista päälle puolikkaan limen mehu ja sekoita. Lisää ketsuppi ja suola. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pico de gallo maistuu lisäkkeenä esimerkiksi tortillojen tai tacojen kaverina, tai toisen costaricalaisen perinneruuan, gallo pinton kanssa. Itse joudun välttelemään raakaa sipulia (närästystä nääs), mutta tässä ruuassa sipuli tavallaan "kypsyy" tomaatin ja limen happojen ansiosta eikä maistu ollenkaan vahvalta. Lisää tujakkuutta tähän voisi saada lisäämällä tuoretta chiliä. Kertokaa, jos päätätte kokeilla!